Se ensimmäinen tuuli, joka kuulostaa syksyltä

Hei niin se kesä vaan taas menee pois. Vähän masentavaa... Mut tulihan sitä kesäiltyä taas. On vaan sellainen kausi elämässä, että sellaiset asiat mitkä normaalisti sais mut kehräämään mielihyvästä, on haaleita väreilyjä nykyään. Toivon, että tästä tilasta pääsisi pian pois ja vois jatkaa elämää normaaliin malliin.

Kesän mahtava löytö oli kyllä se ihana pieni kohta Vantaajoen rannassa, missä hengailtiin pari kertaa Elkun kanssa. Harmi, ettei sen enempää, mut ne kaksikin kertaa jäi kyllä hyvin elävästi mieleen. Ihan kuin olis päässy hetkeks pakoon kaikkia murheita. Kun istu sellasessa paikassa, joka oli uusi ja tyyni, niin sitä osas hetken huokasta ja kelailla asioita, jotka on hyvin, ja tietenkin mun ja Elkun tapauksessa myös kaikkea tosi sairasta ja perverssiä. :D