Mun parasystävä kuoli 19. päivä marraskuuta. En oo viel pystyny käsittelee asiaa päiväkirjassa tai piirtäen. Elämä on ollut aika pysähtynyttä.
Tuntuu, että sydämessä olis iso aukko, mitä ei voi täyttää millään. Ja siihen sattuu.
Mulla on ihan kauhea ikävä mun 'isosiskoa'.
Tosi kurja juttu. :( Olen itsekin menettänyt parhaan ystäväni joskus viisi vuotta sitten, enkä unohda sitä koskaan. Kipu onneksi hellittää ajan myötä, ja kultaiset muistot säilyvät sydämessä.
VastaaPoista